Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville // Lukuhaaste 5/30

Jos joku siellä ei ole vielä lukenut tätä kirjaa, tee se nyt! 

Kun tän kirjan eilen alotin, en meinannut pystyä lopettamaan. Sitten sitä luettiin pitkälle yöhön vaikka olikin aamulla aikanen herätys. Mutta kyllä se oli kaiken tän väsymyksen arvoista. En muista koska viimeksi olis tullut kirjasta näin hyvä olo ja kuinka ihania henkilöitä kirjassa oli. 

Koko kirja on kirjoitettu kirjemuodossa. Päähenkilöltä kustantajalleen, ystävälleen, uusille ystävilleen toiselle saarelle. Päähenkilö Juliet saa kirjeen Guernseyn saarelta jossa joukko ihmisiä asustelee ja koittaa elvyttää saarta jälleen sodan jälkeen. Muutaman kuukauden kirjeenvaihdon jälkeen Juliet päättää lähteä käymään saarella ja tapaamaan ihmisiä joiden kanssa on kirjoitellut. Siitähän vasta soppa syntyy ja monien erilaisten kömmähdysten jälkeen saapuu onnellinen loppu. 

Rakastuin moniin kirjan henkilöihin ja lopulta koko kirjaan itseensä. 

Hän seisoi kalliolla ja piti puhetta, oli olevinaan se roomalainen, johon hän on niin hulluna. Olen huolissani Bookerista, hänen täytyisi lukea jokin muukin kirja. Taidan lainata hänelle Jane Austenin.

Juliet nousi ylös ja meni kirjoituspöytänsä luo. Hän seisoi siinä vähän aikaa, otti sitten sen kristallijutun, jonka päälle on kirjoitettu latinaksi Carpe Diem tai jotain siihen suuntaan. Hän tutkaili sitä. "Tartu hetkeen" hän sanoi. "Innoittava ajatus, vai mitä Isola?" "Niin kai", minä sanoin, "jos tykkää kuunnella kivenmurikkaa."